Hei taas! Ja terveisiä aurinkoisesta Oulusta! (Kuva viime syksyltä, Oulussa oli vielä täysi talvi). Viime viikko vierähti siellä kuntoutuksessa. Viime syksynä aloitin kirjastotyöntekijöiden tyk-kuntoutuksen kahden viikon selvitysjaksolla, ja nyt oli ensimmäinen viiden päivän valmennusjakso. Näitä valmennusjaksoja on tulossa vielä kolme lisää, viimeinen vuoden 2017 kesäkuussa. Meillä on mukava kuuden kirjastotädin ”rytmiryhmä” ja hirvittää jo nyt ajatus tuosta viimeisestä jaksosta jolloin ryhmä tapaa viimeisen kerran. Luulen että olemme kuntoutustyöryhmän pikku painajainen, meillä juttu luistaa ja nauru raikuu emmekä ihan aina malta pysyä asiassa. Mutta ryhmän kesken olemme puhuneet kaikkein kipeimmistäkin asioista. Näin ollen kuntoutuksen tarkoitus, työkyvyn säilyminen ja parantuminen toteutuu varmasti.

Pohjoisin ryhmäläinen on Sallasta, minä eteläisin täältä Lahden kupeesta. Syksyllä matkasin Ouluun seitsemän tuntia Onnibussilla, ja täytyy sanoa että matka oli tuskien taival. Täydessä bussissa ei juuri päässyt liikkumaan kuin vessaan ja takaisin ja siitähän Herra Fibro riemastui. Joten tällä kertaa lähdin matkaan omalla autolla. Olihan tuossa ajamista, mutta matka sujui rattoisasti radiota ja äänikirjaa kuunnellen ja taukojakin pystyi pitämään silloin kun halusi. Myöskin matkatavarat kulkivat kätevästi mukana.

Meillä oli välitehtävänä kirjoittaa työpäiväkirjaa kahdelta päivältä, ja käsitellä juuri niitä osa-alueita mitkä työssämme ovat haastavia ja hankalia. Kävimme näitä läpi pitkään ja hartaasti, ja paljon tuli uusia näkökulmia myös omaan työhön. Liikunta on isossa osassa kuntoutuspäivissä. Olin syksyllä vielä infektiokierteen jäljiltä puolikuntoinen, enkä saanut esim. tehdä kuntotestejä ja muihinkin aktiviteetteihin pystyin osallistumaan rajoitetusti. Nyt oli kunto parempi, ja pääsin lihaskuntotestitkin tekemään. Odotin testituloksiksi pohjanoteerausta, mutta yllättävän hyvässä kunnossa olin sairastelukierteestä huolimatta. Kävimme sauvalenkillä ja vesijumppaa oli parikin kertaa. Kehonhuoltoa ja rentoutusta oli paljon, sekä myös kuntopiirityyppistä sisäliikuntaa. Kun reippaan päivän jälkeen kävi hyvin syömässä valmiista pöydästä, olkin valmis loppuillaksi sängyn pohjalle. Yhtenä iltana jaksoimme käydä rytmiryhmän kanssa kaupungilla kirpputorilla ja muutamalla siiderillä.

Kuntoutuspaikan yhteydessä toimii ammattiopisto Luovi, ja majoituimme samaan rakennukseen opiskelijoiden kanssa. Kaksi kerrosta asuntolasta oli hotellina kuntoutujien käytössä. Myös ruokailu tapahtui ammattiopiston ruokalassa. Ei siis mitään luksusta, mutta ihan käypäinen sviitti kuitenkin, ja hienoa oli päästä valmiiseen pöytään syömään. Ammattikoululla toimi tällainen pieni puoti, joka oli auki muutaman tunnin päivässä. ”Pikku putiikissa” myytiin kaikenlaista sisustus- ja lahjatavaraa, sekä myös ammattikoululaisten töitä. Nyt kun autolla olin liikkeellä, niin tällainen ”pieni” matkamuisto lähti mukaani.

Majakka on noin metrin korkuinen, ehkä vähän ylikin. Ja painaa ihan tuhottomasti. Onneksi kaksi salskeaa opiskelijapoikaa nosti sen auton kyytiin. Meillä on mökin vieressä korkea kallio, johon olemme leikillämme joskus suunnitelleet majakkaa, ja kun tämän näin niin päätin että tämän sinne haluan. Majakka siis hiissataan tulevaisuudessa kalliolle jonkin jalustan päälle ja sinne laitetaan valot. Jonkinlaiset talkoot pitää varmaan järkätä että saadaan kapine tuonne yläilmoihin. Mutta kun se siellä on, niin eivät sitä sitten tuulet heiluttele, sen verran on painoa.

Perjantaina oli sitten aika halata kaverit ja lähteä ajelemaan kohti etelää. Kotimatkakin meni mukavasti, mutta kyllähän tuollainen reissu verottaa voimia, ja lauantaina olikin sitten aikamoinen väsypäivä. Nyt olisi edessä kolme lyhyttä työpäivää, ja sitten pääsen pääsiäisen viettoon.

Keväistä pääsiäisviikkoa teille kaikille lukijoille!