Hyviä ja huonoja uutisia

Hyvää naistenpäivän iltaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen täällä vähän sekavissa tunnelmissa. Viime viikolla kävin keuhkojen viipalekuvauksessa, ja tänään oli lääkärin määrä soittaa tuloksista. Odotin ja pelkäsin tuota puhelua. Aina sitä mielessään ajattelee sitä pahinta vaihtoehtoa, kasvaimia tai keuhkoputkien laajentumia missä sitten nuo keuhkokuumepöpöt olisivat eläneet.

No, lääkärillä oli siinä mielessä hyviä uutisia, että mitään pahanlaatuista ei keuhkoista löytynyt. Ei oikeastaan hyvänlaatuistakaan, ainoastaan arpikudosta mitä toistuvat keuhkokuumeet olivat jättäneet jälkeensä. Varsinainen löydös olikin sitten yllätys, eli palleatyrä ja sen laatuinen, että se mahdollistaa ruokatorven sisällön pääsyn keuhkoputkiin. Eli kyse olisi ollut ns. aspiraatiokeuhkokuumeista.

Jotain tämäntyylistä olen itsekin aprikoinut. Olen aina välillä herännyt yöllä tunteeseen, että jotain nousee vatsasta ylöspäin ja menee henkeen. Olen tästä maininnut lääkäreillekin, mutta he eivät ole pitäneet asiaa todennäköisenä. Nyt sitten lähti lähete gastron puolelle tutkimuksiin. Varmaan edessä on noita elämän tähtihetkiä eli letkun nielemistä ym. mukavaa. Mutta eipä sillä väliä, sittenhän päästään asiassa eteenpäin ja toivottavasti vältetään seuraavat tulehduskierteet.

Verikokeissakin kävin, ja edelleen tuo yksi vasta-ainealaluokka oli alle viitearvon. En tiedä minkä verran sillä on vaikutusta tulehduskierteeseen. Luulen, että jos kierre vielä uusii, niin tuohonkin asiaan paneudutaan enemmän. Jos oma elimistö ei tuota tarpeeksi immunoglobuliinia eli noita vasta-aineita, niitä pitää tankata keinotekoisesti tiputuksena tai pistoksina. Kyseessä oli kuitenkin niin pieni heitto, että infektiolääkäri ei pitänyt todennäköisenä että tulehdukset tästä johtuisivat. Mutta luulen, että taas ollaan viisaampia kun nuo gastron puolen tutkimukset on tehty.

Oikeastaan olen jo itse niin uupunut tähän rumbaan, että haluaisin heittää hanskat tiskiin ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Varmaan tähän vaikuttaa sekin, että olen nyt ollut jo peräti neljä kuukautta ”terveenä” eli ilman kuumetta ja antibioottia. Jotenkin tähän olotilaan olisi nyt hyvä vaan tuudittautua ja uskoa, että tauti on voitettu. Mutta pakko tämä juttu on nyt katsoa loppuun asti, ja voipa olla että jotain kirurgista operaatiota on edessä tuon tyrän osalta. Sinänsä helpottavaa, että kyse ei ollut myöskään esim. homealtistuksesta, jota olisi pitänyt alkaa jostainpäin jäljittämään.

Elo osakuntoutustuella on tuntunut ihanalta. Nyt kun olen päässyt hiukan helpommalla, huomasin, että olen ollut todella uupunut jo pitkään. Eläkepäivinä en ole tehnyt mitään sen kummempaa, puuhastellut vaan kotona kaikessa rauhassa, lenkkeillyt Ronjan kanssa ja tehnyt käsitöitä, lukenut ym. mukavaa. Nyt on edessä kolmen päivän ruhtinaallinen vapaa, sitten lauantai töitä ja ensi viikoksi matkustan sitten Ouluun kuntoutusviikolle. Kiva nähdä taas kavereita ja päästä ”kielikylpyyn”, Oulun murteen lisäksi tiedossa on savvoo, lapphii ja pohojanmaata. Minä siellä hämäläisenä seassa. Tällä kertaa lähden matkaan omalla autolla, bussimatka meni viimeksi yli sietokyvyn. Lisäksi pelkään noita infektioita, kun viimeksi sairastuin heti kotiin päästyä. Joskin infektio ehkä olikin ”sisäsyntyistä”. Ajelen hiljalleen ja pidän taukoja tarpeen (ja Herra Fibron tarpeen) mukaan. Kerron sitten Oulun kuulumiset kun palailen. Täällä on varmaan jo kevät ottanut silloin aimo harppauksen eteenpäin!

2 kommenttia

Kommentointi on suljettu.