Kukapa ei rakastaisi byrokratiaa

Olen umpikujassa.

Kesäkuun alusta saakka olen ollut sairaslomalla, sillä en ole kykeneväinen tekemään ammattini vaativaa työtä. Sairasloman kestää syyskuun loppuun, jolloin selviää onko minulla mahdollisuus päästä ammatilliseen kuntoutukseen vai ei. Ammatillisessa kuntoutuksessa kartoitetaan mitä työtä PYSTYISIN tekemään sen sijaan, että viettäisin päiväni tekemättä mitään.

Minua alusta lähtien hoitanut apulaisylilääkäri kirjoitti Kelalle lähes nelisivuisen sairaslomatodistuksen ja sairauspäivärahaa hakiessa itsekin vielä täsmensin, että lähihoitajan työtä tehdessä olisi vaarassa niin työ- kuin potilasturvallisuus. Vai kuinka turvalliselta sinusta tuntuisi, jos sinua auttaisi nousemaan joku, joka noustessaan lähtee vaipumaan kohti maata menettäen voimansa ja mahdollisesti jopa tajunsa? Miltä sinusta tuntuisi suihkuttaa tai saunottaa (vaatteet päällä) kuumassa, kun oma peseytyminen vaatii pitkältä ajalta kaikki voimasi? Olet tietokoneella vaikka kirjaamassa ja jostain kuuluu rysähdys, jolloin nouset nopeasti, käyt takaisin istumaan jottet pyörtyisi ja koitat nähdä taas jotakin? Nouset kaksitoista porrasta asuntoosi ylimääräisenä painona vain vaatteesi, avain ja puhelin ja joudut tasaamaan hengitystäsi ja sydäntäsi jotta saat oven auki?

Kaikesta tästä huolimatta Kela päätti, että olen työkykyinen 15.8., koska ”sinulla on todettu huimausta, joka ei ole vakava-asteista ja on asianmukaisella hoidolla hallittavissa.” Anteeksi, mutta millä? Mitä en ole vielä yrittänyt, jotta oloni paranisi?

– Liikun jaksamiseni mukaan
– Juon helvetisti vettä
– Tungen suolaa joka ruokaan
– Olen siirtynyt täysin kasvisruokavalioon
– Syön vitamiinilisää
– Mittaan verenpainettani
– Otan päivittäin 1g suolaa tabletteina
– Alennan prolaktiinipitoisuutta kerran viikkoon ottettavalla lääkkeellä, jos saan saisi pääni kasvaimen pienenemään (jos se vaikka pahentaa huimausta)
– En käytä lainkaan kofeiinia ja alkoholia olen tainnut koko vuoden aikana käyttää n. viidesti.

Hoitona voisi käyttää myös verenpainelääkettä, jota en tällä hetkellä saa käyttää. Neurologin mukaan minulla on myös hoitamaton migreeni ja poikkeava löydös vasemmalla otsalohkolla. Näille ei myöskään voi tehdä mitään ennenkuin hormonihoidot on lopetettu. Eli en voi hoitaa noilla lääkkeillä itseäni ennenkuin hormonihoidot on lopetettu, mutten voi myöskään hoitaa niillä itseäni, koska sitten en voisi käydä hormonihoidoissa.

Kaiken kukkuraksi stressi kasvattaa prolaktiinipitoisuutta, mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia.. Koetan siis olla stressaamatta tässä paskamyrskyn silmässä, heh. Kun vielä päätoimisesti opiskelin, tein kaikkeni jotta minun ei tarvitsisi enää olla tekemisissä Kelan kanssa, mutta nyt koen epäonnistuneeni enkä voi asialle mitään. Yritän vain toivoa aina parasta (ja lakata pelkäämästä pahinta).

Mutta varmasti tämä Kelan näkymätön lääkäri tietää mitä tekee, onhan hän lukenut minusta lähes neljä A4-arkkia tekstiä.

Mitähän kaikkea tarvitsee Kelan valituskirjelmään? Pahoin pelkään ettei lusikat riitä tähän taisteluun, mutta on pakko edes yrittää.

5 kommenttia

  1. Tepa sanoo:

    Hei,
    työni puolesta valitan Kelaan aika usein ja löysinkin lapun jossa lukee mitä tarvitsee valitukseen. Toivottavasti vastaus auttaa! 🙂

    Valituksen pitää olla kirjallinen ja osoittaa se Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle. Valitus pitää kuitenkin toimittaa Kelalle.
    Valituksessa pitää ilmetä ainakin seuraavat asiat: päätös, johon haet muutosta, mitä muutoksia vaadit päätökseen, millä perusteilla vaadit muutoksia, nimi, henkilötunnus, osoite, puhelinnumero, allekirjoitus. Valitus käsitellään siten, että se tutkitaan eka Kelassa ja jos kaikki vaatimukset hyväksytään, Kela tekee uuden päätöksen. Muussa tapauksessa valitus menee Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle, josta tulee ilmoitus kirjeitse. Valituslomake löytyy Kelan sivuilta.

    Tsemppiä, ymmärrän yskän tästä byrokratiasta…!

    • Annika sanoo:

      Onkohan mitään hyötyä kysyä polilta, jos lääkäri kirjottais Kelalle uuden lapun tuon valituksen tueks? 😮

  2. Mintti sanoo:

    Kelan kanssa taistelu on niin turhauttavaa! Mutta aina kannatta valittaa! ja useamman kerrankin jos ne eivät kerralla usko. Mä uskon että Kela aina hylkää ekan hakemuksen ja sitten ne katsovat kuka jaksaa tehdä valituksen, jos joku jaksaa niin se saattaa saada rahaa. He luottavat siihen että ihminen ei jaksa taistella niin heiltä säästyy rahoja – en siis tiedä onko näin, mutta siltä se tuntuu. Lähes kaikki CFS-ihmiset joutuvat alati tekemään valituksia, kun kela eimeidän sairauden perusteella myönnä mitään tukia, vaikka ihminen olisi petipotilaana… Ei voi ymmärtää. Mutta tsemppiä sulle! <3

    • Annika sanoo:

      Näin itekkin oon ajatellu, et joku politiikka tässä hylkäysjutussakin on, mut en ymmärrä. Sitä vaan toivoisin saavansa sen pienen tuen minkä tarvii sillä kipeimmällä hetkellään enää ilman mitään ylimääräsiä mutkia.

  3. Tepa sanoo:

    Tuohon uuteen lappuun sen verran kommentoiden, että kaikki ekstra mukaan vaan – sekä vanha että uusi lausunto. Saavatpahan mahd. kattavan kuvan siellä Kelallakin tilanteesta. 🙂

Kommentointi on suljettu.