Pää edellä minne vaan

90-luvulla kävin isäni kanssa sukulaisemme lähipuodissa. Hypistelin ihastuneena kauniita postikortteja ja sain lopulta yhden niistä itselleni ikiomaksi. Hymy korvissa taittelin kortin pieneen taskuuni ja jatkoin touhujani, mitä nyt kolmesta viiteen-vuotias sitten koskaan tekikään.

Kortissa apea simpanssi nojaa käteensä. Yläreunassa teksti kehoittaa piristymään vaikka menee huonosti, koska seuraavana päivänä voi mennä vielä huonommin. Tuota sanomaa olen parhaani mukaan koettanut toteuttaa, enkä ole malttanut olla pohtimatta, miksi aikoinaan valitsin kaikista korteista juuri tuon. Tarjolla olisi ollut vaikka mitä värikkäitä ja hassuja kortteja. Silti minä valitsin valkoisen ja surumielisen, enkä olisi voinut olla onnellisempi valinnastani.

Kaiken kaikkiaan olin hyvin eläväinen, olevainen sekä varsinkin hyvin puhevainen lapsi. Olin kirjaimellisesti pää edellä menossa paikasta toiseen; mm. kaappiin, järveen, portaisiin, puuhun ja telineisiin. Joskus joku paikka murtui tai aivotärähdys hidasti päivää, mutta eihän sitä kolhiintumatta mitään voi oppiakaan.

Nyt saan kolhuja enimmäkseen vain jäällä liukastellessa tai puhelimen pudotessa naamalle, eikä niiden voi sanoa syntyneen yhtä jännittävissä olosuhteissa. Ehkä vielä jonain päivänä päätän kiivetä puuhun ja oksiston siimeksessä ihmetellä ääneen laskeutumisen mahdottomuutta? Sitä päivää odotellessa… Kukapa tietää, ehkä olenkin siellä jo huomenna?

Olen sellainen ihminen, jolla on monta kalenteria, joista kaikissa on eri merkinnät. Olen neljässä paikassa yhtä aikaa, koska en saa sanottua ei – paitsi silloin, kun tahtoisin sanoa kyllä, mutta jänistän.

Minä olen se, joka hyppii aiheesta toiseen, eikä muista mistä oli puhumassa. Olen se, kuka menee bussiin ja istuu koko reitin ja jää väärissä paikoissa pois, koska ei hahmota karttaa.

Olen se, kuka mielummin keksii uuden sanan toisen tilalle kuin myöntää unohtaneensa sen. Olen myös se, kuka istuu uudessa porukassa pitkään hiljaa ja pelkää, että joku leimaa tyhmäksi.

Ainiin, olen Annika ja minulla on ADHD.

Tervetuloa blogiini!

2 kommenttia

  1. Oona sanoo:

    Tervetuloa!! 🙂 jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia tekstejä!!

Kommentointi on suljettu.