Miltä masennus tuntuu?

masennus1

Unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, öiset heräilyt, liika nukkuminen, painajaiset.
Sulla on nää kaikki, samaan aikaan. Joko et uskalla nukkua tai et saa unta tai et edes halua nukkua. Heräät keskellä yötä etkä saa unta enää. Vaikka väsyttää helvetisti. Valvot tunnin. Nukahdat. Heräät kahdentoista-kahden maissa. Väsyttää liikaa, haluaisit vaan nukkua. Mieleen palautuu painajaiset yön jäljiltä. Näät joka kerta samaa unta, pahimmasta mahdollisesta asiasta. Liikunta auttaisi uneen mutta olet niin väsynyt että et jaksa lähteä ulos. Ikuinen noidankehä, josta on mahdoton päästä irti.

Salailu.
Salailit kauan. Pääsit helpommalla sanomalla, että kaikki on hyvin. Kukaan ei olisi kuitenkaan ymmärtänyt, ajattelevat että olet laiska. Pahat masennuspäivät olivat vain ”normaalin” ihmisen huonoja päiviä. Et kertonut kenellekään miltä sinusta tuntui. Normaalin näytteleminen sai olon tuntumaan enemmän normaalilta – ettei sulla oikeasti ole mitään sairautta, se on vaan kuvitelmaa.

Mielihyvän ja ilon kokemisen puute.
Et edes muista milloin viimeksi olet ollut onnellinen. Monen vuoden ajan kaikki ollut pelkkää mustaa tasaista puurtamista. Pieniä ilon pilkahduksia näkyy silloin tällöin. Kun tapaat kavereita tai katsot hauskaa tositeeveetä. Mutta ne kestää vaan sen hetken ja pian oot taas takaisin siinä synkkyydessä.

Päättämisen vaikeus
Sinun on vaikea valita ja päättää asioita. Toivoisit, että joku voisi tehdä sen puolestasi. Varmaankin juuri siksi ettet vaan valitse ”väärin”. Pelkäät sitä tunnetta, joka tulee kun jää harmittamaan joku valinta tai päätös. Tai valitsematta jättäminen. ”Olisiko kaikki paremmin jos olisin valinnut toisin?”

Voimakkaat syyllisyyden tunteet, arvottomuuden tunne ja itsetunnon lasku.
Pääasiassa masennus on suurimmalta osin tätä. Itsetunnostasi ei ole kuin hiukkanen jäljellä. Masennus on hyvä valehtelemaan ”et sä pysty tähän” ”susta ei oo mihinkään, luovuta jo” ”ei kukaan oikeesti välitä susta”. Sit sä oikeesti uskot sitä ja meet täysin toimintakyvyttömäks.

Kipuoireet, kuten selkä-, lihas- , nivel- ja vatsakivut sekä päänsäryt.
Päänsäryt ja migreeni ovat arkipäivää. Särkylääkkeitä menee kuin karkkia. Niskat on jumissa ja aina sattuu milloin mihinkin. Mietit välillä kuvitteletko sen vaan, jotta tuntisit itsesi eläväksi.

Painon ja ruokahalun huomattavat muutokset.
Lihot pienessä ajassa parikymmentä kiloa. Tai laihdut. Ihan vaan siksi koska et välitä. Kaikki energia menee ylipäätänsä järjissä pysymiseen.

Toivottomuus ja kuolemaan liittyvät ajatukset (ajatus kärsimyksen loppumisesta).
Saatat miettiä itsemurhaa joka päivä. Joskus ajatukset on luokkaa ”haluun kuolla”, mutta toisinaan mietit jopa tekotapaa, aikaa, paikkaa, testamenttia, itsemurhakirjettä.. Välillä tuntuu, että tästä ei pääse yli eikä ympäri, olisi parempi vaan lähteä.

Tarmottomuus, vaikeus ryhtyä tekemään asioita, yleinen väsymys.
Joka päivä olet kuoleman väsyny mutta pakotat itsesi tekemään jotain. Sängystä ylös nouseminenki on jo saavutus. Puhumattakaan tiskaamisesta tai kauppaan lähdöstä. Saatat olla monta päivää putkeen peiton alla katsoen netflixistä frendejä uudestaan ja uudestaan. Uppudut tv-sarjaan niin paljon että luulet olevasi jo osa sitä.

Toivon kadottaminen ja tulevaisuudenuskon.
Loputon tunneli, josta ei ole ulospääsyä. Elät tässä ja nyt, eikä tulevaisuutta ole. Et edes viitsi suunnitella tulevaisuutta, koska et usko pääseväsi sinne asti.

Eroahdistus.
Olet parikin kertaa liimautunut johonkin ihmiseen ja elänyt sen toisen elämää. Jos jäät yksin alkaa ahdistamaan se, että joudut ajattelemaan ja elämään omaa elämää. Yrität viettää aikaa mahdollisimman paljon muualla kuin kotona, jotta et muista omaa kurjuuttasi.

Hyödyttömyyden tunne.
Olet vain yksi ihminen, mihin sua tarvitaan. Et edes osaa mitään. Et pysty opiskelemaan tai tekemään työtä. Elät valtion tuilla, olet vain taakka ihmiskunnalle ja läheisillesi.

Vetäytyminen ihmissuhteista ja negatiivisten ajatukset muista ihmisistä.
Ylireagoit kaikkeen, mitä muut sanoo tai tekee tai jättää sanomatta tai tekemättä. Kuvittelet olemattomia. Tulkitset kaiken negatiivisesti, jopa kehut: ”se vaan säälii mua”, ”se vaan esittää”. Haluaisit kovasti pitää kiinni ihmissuhteista mutta samalla et jaksa pitää yhteyttä.  Valitat joka päivä siitä kun sinulla ei ole ketään. Voisit tutustua ihmisiin missä vain mutta et silti tee asialle mitään. Tämä johtuu siitä, että ajattelet olevasi tylsä ja kuvottava ihminen, joka ei ansaitse kenenkään ystävyyttä.

Satunnainen puhekyvyttömyys.
Sinulla on mielessä mitä haluat sanoa. Sitten kun olet sanomassa puhe vaan katoaa ja muuttuu joksikin muodottomaksi mössöksi, josta ei saa selvää. Sanat menevät monesti sekaisin tai sanot aivan jotain muuta kuin pitäisi. Joskus et osaa vastata muutakuin ei, joo, juu. On helpompaa olla puhumatta.

Eksyksissä oleminen.
Et tiedä mistä olet tullut, missä olet nyt, mihin olet menossa. Sinulla ei ole suunnitelmaa, sinä vain.. olet. Et tunne itseäsi etkä ole varma mikä on sairautta ja mikä sinua itseäsi. Tai onko sinua olemassa enää ollenkaan.

Halu kävellä, kävellessä voit aistia kaiken.
Eri hajuista tulee mieleen asioita. Kävelykin tuntuu joskus epätodelliselta. Joskus ei edes huomaa kävelevänsä, kun on niin ajatuksissaan – olet aistimaton. Kuin ei olisi olemassa. Yhtäkkiä havahdut, että olet kävellyt monta kilometriä, ajatukset palaa taas siihen samaan kehään – mitä merkitystä tälläkin on?

Oudot deja vu kokemukset sekä asiat, jotka tuntuvat muistoilta mutta jotka eivät ole tapahtuneet.
Yhtäkkiä sinulle tulee tunne ”hei tää on tapahtunu ennenkin”. Sit vaan koet sen ja se tuntuu hassulta. Mutta samalla oudolta. Oonko elänyt jo jonkun toisen elämän ja saan siitä muistutuksia? Vai olenko nähnyt tämän vain unessa?

Kaiken näkeminen synkkänä.
Missään ei ole mitään positiivista. Vaikka jotain hyvää tapahtuisikin, kaikki kääntyy kuitenkin huonoksi. Pienetkin pettymykset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ajattelet, että tämän huonommaksi elämä ei voi mennä kunnes tapahtuu jotain vielä kamalampaa. Koko pohja elämältä putoaa ja voisit vain huutaa.

Halu astua hetkeksi itsensä ulkopuolelle.
Tätä on hankala selittää.

Tunne että, peilikuva on jonkun toisen.
Et voi olla siinä, et tunne itseäsi todelliseksi. Ihan kuin haihtuisit ilmaan. ”Näytänkö oikeasti tuolta? Mitä jos vain katoaisin, kukaan ei huomaisi mitään.” Olet vain pieni piste avaruudessa.

Luottamuksen puute.
Sun luottamus on rikottu palasiksi. Ja kuka se on rikkonut? Sinä itse. Jos et luota itseesi, miten voisit luottaa kehenkään muuhunkaan? Miten voisit käsitellä riitoja ja sinua kohtaan tehtyjä asioita, jos olet itseäsi kohtaan jo pahin vihollinen. Edessäni on iso muuri, jota pitkin kipuat joka kerta kun kolahtaa. Ja elämässähän kolahtaa korkealta ja kovaa. Ja usein.

Äkillinen sisäänpäin kääntyminen.
On hetkiä ettet pysty liikuttamaan kieltäsi ja puhuminen tuntuu kertakaikkisen turhalta. Asiat, joista muut ihmiset puhuvat, tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen todellisuuteen. Kaikki tapahtumat tuntuvat turhilta. Mehän vaan leijutaan avaruudessa. Onko millään, mitä minä tai muut teemme, mitään merkitystä?

Keskittymiskyvyn heikkeneminen ja hermoromahdukset
Raivoat kadulla jopa siitä, että joku kävelee väärällä puolella. Vihaat sitä kun joku näyttää onnelliselta. Haukut mielessäsi ihmisiä, koska se tuo sinulle paremman mielen. Keskittymisesi herpaantuu muiden ihmisten mielestä uskomattoman pieniin ja turhiin asioihin, kuten miksi punainen on punainen tai miten puhelimet toimivat.

Tunne, että et oikeasti ole sairas.
Pahoilla päivillä on aste-eroja. Tuntuu, että huijaat itseäsi ja muita, kun sinulla on hyviä päiviä. Silloin saatat ajatella ”enhän minä ole masentunut, olen varmasti vain kuvitellut koko asian.” Seuraavana päivänä tai jopa samana iltana saattaakin taas tuntua uskomattoman pahalta, kuin kaikki ilo olisi imetty pois.

images (1)

Masennuksen selittäminen sellaiselle, joka ei ole itse kärsinyt siitä, on vaikeaa. On kuin selittäisi maapallon elämää ulkoavaruudesta tulleelle muukalaiselle. Ei ole mitään vertailukohtia. On pakko turvautua vertauskuviin.

Siksi halusin kirjoittaa tästä. Jotta he, jotka eivät voi tätä koskaan ymmärtää, voisivat edes kuvitella, miltä tämä voisi mahdollisesti tuntua. Uskon, että jos normaali ihminen näkisi pääni sisälle, hän ei kestäisi edes puolta tuntia.
Tämä on myös vertaistukena kaikille niille, jotka masennuksen kanssa painivat. Jotka miettivät ovatko nämä tuntemukset edes aitoja. Olenko tulossa hulluksi? Et ole.

 

Lainasin muutamia otteita kirjasta Syitä pysytellä hengissä – Matt Haig. Suosittelen lukemaan!

3 kommenttia

  1. Pirpana sanoo:

    Mulla on tuo kirja just kesken! Kannattaa lukea jos läheinen tai itse on sairastunut masennukseen. Kirja auttaa ymmärtämään tilannetta.

  2. Mintti sanoo:

    Hieno kirjoitus! Tosi hyvin osasit sanoittaa masennuksen monia kasvoja! Tuo kirja on muuten hyvä. luin sen just itsekin. <3

  3. Julia sanoo:

    Totta joka ikinen sana. Tunne siitä, että haluis vaan hetkeksi eroon siitä pahasta olosta, jota kantaa mukanaan ympäri vuorokauden. Mutta se ei onnistu. Sitten turhauttaa. Voimia <3

Kommentointi on suljettu.