Innolla eteenpäin

Hei!

Lomalla kävin tutkimassa hylättyjä autiotaloja, syömässä hävikkiruokaravintolassa, käväisin Pitääkö olla huolissaan-ohjelman kuvauksissa jne., mukavaa.
Lomalla kävin tutkimassa hylättyjä autiotaloja, syömässä hävikkiruokaravintolassa, käväisin Pitääkö olla huolissaan-ohjelman kuvauksissa jne., mukavaa.

Kuulumisia! Niitä minulla olisi pitkä liuta, mutta kokeilen tiivistää olennaisimmat asiat tähän tekstiin niin, että useammat jaksaisivat tämän lukea. Minulla oli tuossa vähän aika takaperin lomaa työpaikan vaihdoksesta johtuen. Lomaa oli vajaat kaksi viikkoa ja AI ETTÄ SE TULI TARPEESEEN! (Viimeksi siis ollut näin pitkä loma vajaa kaksi vuotta sitten..) En suunnitellut mitään ihmeellistä tekemistä, koska minun pitää venyttää penniä seuraavaan palkkapäivään asti. Päätinpä siis ihan vain tutustua kotikaupunkiini (olen asunut täällä jo kaksi vuotta piakkoin) sekä kävin paljon ulkoilemassa mm. laskettelun ja metsälenkkien merkeissä. Lisäksi piipahdin Tampereella kirppisreissulla ja otin vain rennosti. 🙂

Uusi työ on alkanut ja olen yllättynyt, kuinka pehmeästi ja jouhevasti työpaikan vaihdokseni lähti liikenteeseen. Olen uudesta työpaikasta todella iloinen, vaikka kieltämättä harmitti hieman jättää edellisen paikan työkaverit. Sain kuitenkin ihanan läksiäislahjan, joka ”yllättäen” sisälsi paljon herkkuja!

Läksiäislahja sisälsi cavaa, hyvää viiniä, suklaisia karjalanpiirakoita ja muita herkkuja, IHANAA tiramisukahvia, kortteja, suklaata..
Läksiäislahja sisälsi cavaa, hyvää viiniä, suklaisia karjalanpiirakoita ja muita herkkuja, IHANAA tiramisukahvia, kortteja, suklaata..

Ensimmäisen työviikon lopuksi kävin taas diabeteshoitajallani tutkiskelemassa, kuinka pitkävaikutteisen insuliinini vaihdos ilta-ajankohdasta aamuajankohtaan on sujunut. Kesken testauksen minulle meinasi käydä köpelösti, koska joka ikinen aamuni alkoi lähemmäs 20 mmol/l verensokereilla ja minulla oli kova työ saada aamuverensokerit tasaantumaan päivän mittaan. Heräsin aamuisin ihan pöpperöisenä ja ”hapoilla”, yleensä korkeat verensokerit tekevät minulle todella hapokkaan olon lihaksiin ja fyysiseen puoleen. Laitoin lääkärilleni asiasta pikaisen hätähuudon, että nyt tarvitsisin apua koska en viikon jälkeen jaksanut herätä tuollaisilla lukemilla. Sain ohjeeksi lisätä pitkävaikutteista insuliinia hieman iltaan (ennen nukkumaanmenoa 5-6 yksikköä) sekä loput aamulla (n. 32 yksikköä) kun herään. Tämä johtuu siitä, että jos otan pitkävaikutteisen insuliinin ainoastaan aamulla, sen vaikutus loppuu jo alkuillasta tai aamuyöstä ja näinollen verensokerini nousevat korkealle.

Tein työtä käskettyä ja verensokerini lähtivät myös aamulla maltilliseen laskuun. Seuraava ongelmani olikin, että keskellä päivää, yleensä lounasaikaan, sain ihan hirvittäviä hypoja eli verensokerini laskivat liian alas ennen lounasta. Välillä töissä sekä lomallakin pääni oli aivan sumeana ja nielu tunnottomana vain pari-kolme tuntia aamupalasta ja oloni oli todella heikko – kylmänhikeä puski niin paljon että paita litimärkänä join ja söin matalaan verensokeriin kaikkea mitä löysin kaapista, päätä koski, unetti ja koko ajantaju ja tilannetaju hämärtyi. Keskustelinkin tästä asiasta perjantaina hoitajani kanssa ja taas kerran annostani pitkävaikutteisen insuliini kanssa viilattiin niin, että otan illalla hieman enemmän pitkävaikutteista ja aamulla hieman vähemmän. Nyt on muutama päivä kokeiltu tätä vaihtoehtoa ja hyvältä vaikuttaa koska viikonlopun aikana verensokerini eivät kertaakaan laskeneet kesken päivän liian matalalle että olisin joutunut syömään ylimääräistä huonoon oloon.

Jälleen kerran mielessäni mietin, kuinka sensoroivasta insuliinipumpusta voisi olla minulle hyötyä. Tai edes jostain kapistuksesta, joka ennustaa miten verensokerini käyttäytyvät! Ensikuussa minulla onkin nk. vuosikokeet, joissa laboratoriokokeista tutkitaan kaikki mahdollinen munuaisten toiminnoista täydelliseen verenkuvaan. Tällaiset tutkimukset kerran vuodessa on hyvin tyypillisiä diabeetikoille, koska näistä seurataan mm. lisäsairauksien alkamista. Toistaiseksi minulla ei ole ollut hätää näiden suhteen. Samalla käynnillä pääsen piipahtamaan lääkärille sekä silmälääkärillekin. Jälkimmäisestä saan toivottavasti vihdoinkin tiedon, tarvitseeko silmiäni enää laseroida! Pelonsekaisin tuntein odotan tuota käyntiä..

 

Tässäpä lyhyesti kuulumisiani viime viikoilta. Kirjoittelen taas, kun ja jos jotain mullistavaa tapahtuu. Hyvää viikkoa kaikille! 🙂

 

 

2 kommenttia

  1. Mintti sanoo:

    Kiva kuulla kuulumisia! Mahtavan kuuloinen loma, oliko Pitääkö tästä olla huolissaan-ohjelman kuvauksissa hauskaa? Musta se on aika hauska ohjelma. Ja hienoa että uusi työ tuntuu hyvälle! Tsemiä kevääseen <3

  2. Tepa sanoo:

    Hei! Pahoittelut myöhästyneestä vastauksesta. 🙂 Ohjelman kuvauksissa kyllä oli ratkiriemukasta – tuli paljon aiheita jotka toki leikattiin pois televisiossa näkyvään jaksoon.

Kommentointi on suljettu.