Mahtavaa joulukuun alkua kaikille.

Nyt on aika päivitellä viimeaikaisia kuulumisiani tänne. Sitten edellisen tekstin kerkesin piipahtamaan Prahassa, joka oli todella spontaani reissu minulle! Kaverini matkaseuralainen joutui perumaan matkan omalta osaltansa, joten kaveri ajatteli pyytää minua mukaan ja enhän minä, matkustamista rakastava ihminen, osannut niin hyvästä tarjouksesta kieltäytyä. Piipahdimme viikonloppureissuna Prahassa ihastelemassa maisemia sekä saimme syötyä herkullisia ruokia sekä juotua paikallisia olueita enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kaverini on baarimikko ja olueisiin erikoistunut asiantuntija, joten siinä sivussa minunkin tietoisuus erilaisista olueista lisääntyi sekä pääsin maistelemaan muutamia olueita (en ole siis itse niin oluen ystävä). Kaikin puolin reissu oli todella kiva ja oikein onnistunut irtiotto arkeen.

Prahan reissusta selvittyäni olikin aika käydä tutkituttamassa kuuloni korvaklinikalla. Nämä kuulotutkimukset ovat tuttua kauraa osaltani enkä sinällänsä näistä saa uutta tietoa itselleni. Kuulotutkimuksessa saadaan koneelle aikaiseksi kuulokäyrä, eli audiogrammi, joka kertoo hiljaisimman äänen minkä eri äänen korkeuksilla kuulen. Audiogrammi siis kertoi minulle sen minkä tiesinkin – minulla on vasemmassa korvassa kuulonalenema, joka paikallistettiin sensorineuraaliseksi eli sisäkorvaviaksi. Toisin sanoen; minulla on sisäkorvan simpukan aistinsoluissa/hermoradoissa ongelmaa ja siksi tiedonkulun (eli äänen) välittyminen aivoihin on epätäydellistä. Ajatelkaa, sisäkorvan simpukassa on 25 000 aistinsolua ja jos joku näistä vaurioituu, on hieman vaikea paikantaa mikä aistinsolu sieltä on tuhoutunut. Käyrän mukaan minulla on keskivaikea tai vaikea kuulonalenema.

Noh. Itse kuulontutkimushan tapahtuu audionomin avustamana. Minut laitettiin äänierioon, eli hiljaiseen huoneeseen suljetun oven taakse. Ensimmäisenä audionomi halusi tarkistaa korvani, onko siellä vaikkua ja näkyykö tärykalvot kunnolla. Nämä tiedot kun olivat kunnossa, päähäni laitettiin päätä puristavat kuulokkeet ja aloitetaan äänesaudiometriatutkimus. Kuulokkeista tulevien äänimerkkien perusteella haetaan ääneskynnykset 0,125 – 8 kHz:n taajuuksilla. Kädessäni oli kapula napilla varustettuna, koska kuullessani äänen, minun piti painaa nappia merkiksi audionomille. Tämän tutkimuksen jälkeen minulle laitettiin kuulokkeiden kanssa yhtäaikaa luujohtovärähdin korvan taakse, joka johtaa äänet sisäkorvaan. Tässä minun piti aina nappia painamalla ilmaista, jos kuulin äänen ja oliko se selvä ääni vai tuntemus. Kohdallani nämä useimmiten oli tuntemuksia, koska ääni oli ilmeisesti niin kova että se sai pääni tärisemään ja näin ollen se merkattiin pienellä väkäsellä audiogrammiin tuntemukseksi.

Parin viikon päästä pääsenkin käymään kuulolääkärillä, jonka kanssa yhdessä katsomme millainen kuulokoje sopisi kaikista parhaiten käyttötarpeisiini. Kuulokojeita ilmeisimmin tulee kiihtyvää tahtia markkinoille, koska audionomin kanssa juteltuani hän sanoi, että kymmenen vuotta vanha kuulokojeeni on jo niin arvoton ja vanha masiina, että sen voi heittää melkeimpä kierrätykseen. Katsotaan, saisinko tilalle uutta teknologiaa olevan kuulokojeen ja auttaako se jatkossa elämääni kuinka paljon. Nykyään en ole melkein ollenkaan käyttänyt kuulokojetta, koska se on ollut huono (en ole selvästi hyötynyt käytöstä, kuulokoje pitää ihmeellistä suhinaa eikä vastaa luonnollisia ääniä ollenkaan), joten toiveeni ja odotukseni uuden kojeen suhteen on korkealla.

Kuulokojeesta silmätutkimuksiin. Kävin tänään aamulla taasen silmäpoliklinikalla tarkistuttamassa silmieni tilan. Aikaisemmissa blogiteksteissä olen kertonut laserointitoimenpiteistäni. Tänään oli tarkistuskäynti, jonne menin hieman jännittäen. Taasen samat rutiinit toistuivat, eli silmäni laajennettiin tipoilla, kävin viipalekuvauksissa ja lääkäri tutki erikoislinssillä silmäni. Sain iloisia uutisia – tihkuvat verisuonet silmissäni on saatu kuriin ja ainoa ongelmani on tällä hetkellä silmien turvotus sisältäpäin, joka kuulemma ajan myötä saattaa helpottua itsekseen! Tällä kertaa en siis tarvinnut laserointia! Olin todella iloinen tästä tiedosta, koska rehellisesti jossain vaiheessa pelkäsin niin hitokseen sitä, että joku kaunis aamu herään ilman näköäni. Sain uuden ajan neljän kuukauden päähän, jossa tarkistetaan tilanne vielä uudestaan ja tarpeen mukaan pidennetään kontrolliaikojeni väliä. Voi autuas tätä onnea! Tietysti keskustelimme muutenkin näöstäni ja silmälääkäri sanoi, että hän seuraavalla kerralla kirjoittaa minulle perinpohjaisen silmälasilähetteen koska kuusi vuotta vanha lähetteeni on jo jäänyt ajasta jälkeen ja näköni on huomattavasti huonontunut siihen verrattuna. Lisäksi kuulemma laseroinnista tulleet sivuvaikutukset (hermosäryt, valoarkuus, hämäränäön huononeminen, silmien ulkoinen turvotus) pitäisivät kadota hiljalleen ja hitaasti itsekseen.

Ensiviikolla minulla onkin jännät paikat, kun saan vihdoinkin piilosensorinapin mahaani diabeteshoitajaltani. Näin pääsen syventymään siihen, miten verensokerini käyttäytyvät yöllä ja muutenkin eri tilanteissa. Metformiini on nyt selvästi auttanut minua pitämään verensokerit tasaisena, vaikka etova olo minulla on vieläkin kyseisestä lääkkeestä. Ehkäpä parin viikon päästä pääsen taas päivittelemään tilannettani, kunhan itsekin pääsen syventymään lisää terveyteni ihmeelliseen maailmaan. Alla muutama kuva reissustani (sori, en ole todellakaan mikään valokuvien ottaja) ja pitkällä tekstillä toivotankin kaikille hyvää alkavaa viikonloppua!