Sateista viikkoa kaikille!

Viime viikolla puristin kaksi muuttoa yhteen nippuun, kun jouduin työpaikalla vaihtamaan huonettani sekä vaihdoin asuntoani. Nyt on kirjaimellisesti hellänä paikat ja saan raivokohtauksen jos tulee yhtään muuttoa vielä mihinkään hetkeen. Inhoan sitä, kun asuntoni on täynnä tavaraa joille en ole löytänyt paikkaa (pitäisi varmaan asentaa ne hyllyt seinälle, heh..) ja joudun aina raivaamaan tieni jos haluan esimerkiksi keittiöön tai vessaan. Muutin kaksiosta yksiöön, joten pientä tetrispeliä olen joutunut harrastamaan tavaroideni suhteen iltaisin. Ennen muuttoa onneksi pääsin paljon turhastakin tavarasta eroon, mutta turhan tavaran raivaaminen jatkuu vielä.

Kävin myös viikko takaperin lääkärissä tuskallisten alakroppakipujeni takia. En halua vielä lietsoa pelkoa itsessäni, mutta sain onneksi lähetteen yksityisellä puolella gynekologisiin tutkimuksiin mielenrauhani takaamiseksi. Ensimmäinen lääkäri epäili vahvoja suolikramppeja. Suljen kuitenkin tämän mahdollisuuden itse mielessäni pois oireideni perusteella ja vatsaongelmani on tutkittu tähystyksiä myöten ihan viiden vuoden sisään. Painotin lääkärille vahvasti, että tunnen kyllä mitä kropassani tapahtuu ja tiedän kyllä, missä kipu sijaitsee. Siksi mielestäni lääkäri vähän ikävästi vähätteli vaivaani, vaikka juuri edellisenä iltana olin kuola suupielistä valuen saanut pahan kouristuskohtauksen kivun takia.
Ensi viikolla pääsenkin gynekologisiin tutkimuksiin. Lääkäri, joka minun lähetteeni kirjoitti, sanoi että kysymyksessä voivat myös mahdollisesti olla puhkeavat kystat tai oireiden perusteella voisi olla mahdollisuus sulkea myös alkava munasarjasyöpä pois. Oireet valitettavasti osuvat yksi yhteen munasarjasyövän kanssa, vaikka lääkäri pitikin todennäköisempänä suolikramppeja kipujeni aiheuttajana. En nyt tiedä pitäisikö tässä olla kissa vai kala, koska diagnoosit ovat hyvin toistensa ääripäitä.

Toivotaan, että ensi viikolla saan kattavia vastauksia ongelmiini ja turhat painajaiset öistä poistuisivat. Olin niin pöyristynyt tästä lääkärikäynnistä, etten ole vielä kavereillekaan kertonut näistä lääkärin epäilyksistä. En halua lietsoa pelkoa ja paniikkia turhan takia, vaikka pään sisällä pieni kaaos (myös muutosta johtuen) onkin. Nyt kun osaisi ottaa askeleita oikeaan suuntaan, niin saisi taas asiat raiteilleen. Ehkä siihen auttaisi se, että saisin vihdoinkin asuntoni järjesteltyä asumiskuntoiseksi sekä pääsisin käymään lääkärissä. Valitettavasti nämä asiat tuppaavat toteutumaan hitaasti, mutta varmasti.

Näillä eväin tuleviin viikkoihin, kuvassa siskoni koirapentu joka toimi ahkerana muuttoapulaisena viikonloppuna. Kivaa viikkoa teille kaikille!