Diagnosoimaton diagnoosi

Edelliseen blogipostaukseeni liittyen – kävin tällä viikolla yksityisen puolen gynekologilla tarkistuttamassa ikävät vaivani.

Itse käynti ei tehnyt minua juuri sen viisaammaksi. Kerroin oireistani hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Gynekologi vaikutti mukavalta ja aidosti pohtivalta, kun hän mietti mikä minua mahtaisi vaivata. Minulle tehtiin ultraäänitutkimus sekä sisätutkimus, josta ei löytynyt mitään poikkeavaa. Päin vastoin – tuntui että gynekologi piti minua niin terveenä kun olla ja voi. Positiivista – ehkäpä – mutten oikein saanut mitään vastauksia oireilleni. Palattiin jälleen suolikramppidiagnoosiin, johon en haluaisi uskoa sitten niin pätkääkään.
Minulle ei voitu määrätä lääkkeitäkään, koska kipukohtaukseni kestävät niin lyhyen aikaa ettei mikään maailman lääke kerkeä vaikuttamaan kipuihin. Toisin sanoen, minun on kestettävä ne ikävät, todella kivuliaat kohtaukset hammasta purren ja kuola suupielistä valuen. Huomasin käynnin jälkeen miettiväni, että onko todellakin esimerkiksi seksielämäni jo tässä iässä ohitse ja tulenko ikuisesti ja aina kärsimään näistä kohtauksista. Pelko on siis ottanut taas vallan pääkopastani.

Nelisen vuotta takaperin minulla tutkittiin vatsaoireet perinpohjaisesti kolonoskopiaa myöten. Sieltäkään ei löytynyt mitään ja aina pyydettäessä (sekä pyytämättä, vähintään kerran vuodessa) minulta on otettu verikokeilla mm. keliakiatutkimukset. Olen siirtynyt jo hyvän aikaa sitten kuitupitoisempaan ruokavalioon ja välissä käytinkin esimerkiksi Vi-Sibliniä ja Agiocuria lääkäreiden pyynnöstä. Olen siis ollut täydellisessä seulassa jo neljä vuotta eikä koskaan suolistostani ole löydetty mitään ongelmaa. En tietenkään poissulje, etteikö suolikramppi voisi noin ikäviä kipuja tuoda, mutta luotan enemmän vaistooni ja tunnen kroppani kyllä aika perin pohjaisesti.. En ole oikein vieläkään viitsinyt puhua tästä aiheesta kavereilleni, koska mitään varmuutta toistaiseksi mihinkään ei ole saatu.

Gynekologi suositteli minulle lisäksi fysioterapiaa sekä seksuaaliterapeuttia. En oikein ymmärtänyt miksi ja kysyinkin, että mitä varten minun pitäisi maksaa sellaisista palveluista. En saanut selvää vastausta tai sitten en vain ymmärtänyt asiaa. Tuli tunne, että olen jotenkin seksuaalisesti ”viallinen” ja oireeni ovat päästä keksittyjä. En poissulje mahdollisuutta käydä esimerkiksi seksuaaliterapeutilla, koska haluan pysyä avoimena ihmisenä ja minulla on kyllä tietyllä tapaa aiheeseen liittyviä huolenaiheita ja keskusteltavaa. Valitettavasti huolellisen googlehaun jälkeen totesin, ettei minulla yksinkertaisesti ole mitenkään varaa käydä moisella terapeutilla.. Vaikka työssäkäyvä olenkin, n. 80 e/45 min sessio on aika totaalisen paljon liikaa minunkin rahapussilleni. 🙁

Joten – hieman puun ja kuoren välissä tässä ollaan. Palvelu, johon voisin vapaaehtoisesti ehkä halutakin, maksaa niin paljon ettei minulla ole siihen varaa (eikä mahdollisuutta saada lääkäriltä lähetettä kelakorvausta varten..) ja minulla ei näyttäisi olevaan mitään diagnoosia oireilleni. Ehkäpä tämä etsimistyö loppuu tältä osin tähän ja tyydyn kotona turhautumaan elämääni. Olin jotenkin ehkä vittuuntunut ja kysymyksiä täynnä, että verensokerinikin menivät hetkellisesti perseelleen ja sain diabeteksenkin kanssa neuvotella ”normaaliin rytmiin” palaamisesta. Muutaman viikon päästä pitääkin mennä tutkituttamaan, miten diabeteksen kanssa menee ja pääsen taas jälleen kerran epämiellyttävään silmien laserointitoimenpiteeseen. Vitsailimme jo kavereideni kanssa muuton yhteydessä (muutin siis lähemmäksi hoitavaa sairaalaani, jossa mm. silmätutkimukseni tehdään) että seuraavan kerran voin jo sokeainkepin kanssa köpötellä kotiin toimenpiteen jälkeen nukkumaan. Olen ollut niin hurja, että silmät paketoituna olen kokeillut seikkailla julkisella liikenteellä kotiin ja siitä kerrasta viisastuneena otin seuraavalle kerralle taksin, joka oli huomattavasti turvallisempi vaihtoehto.

Tässäpä kuulumisia tältä kertaa, nautinnollista ja kivaa loppuviikkoa teille kaikille! 🙂

Nautitaan jokaisesta hetkestä pahasta mielestä huolimatta! :) (c) askideas.com
Nautitaan jokaisesta hetkestä pahasta mielestä huolimatta! 🙂 (c) askideas.com

2 kommenttia

  1. Mintti sanoo:

    Onpa hanurista ettei vieläkään löytynyt mitään selittävää vaivaa. Epätietoisuus on ihan pahinta! Mullakin on ollut vatsakipuja koko ikäni ja niitä on tutkittu jo yli 30 vuotta tuloksetta. Mä sain ärtyneen suolen oireyhtymä-diagnoosin, ja se voi selittää osan niistä, muttei varmaan kaikkea. Ja CFS-diagnoosi varmaan selittää osan, kun ei suolistossa ole tarpeeksi happea niin sekään ei sitten toimi kunnolla. Tsemppistä taas! <3

  2. Tepa sanoo:

    Noh, välillä vaan kaikkeen ei löydy vastausta.. ei nuo vatsavaivat niikseen ole ongelma, vaan se että oikeasti tässä on gynekologisia ongelmia johon ei ole sitä vastausta löytynyt. 🙁 Ehkä sitten jonkun ajan päästä seulasta pääsee läpi jotain, mikä aiheuttaa tämän kaiken.

Kommentointi on suljettu.