Pettymyksistä huolimatta eteenpäin

Hellepäivien jälkeistä huomenta kaikille!

On ollut hieman tukalat oltavat näin lämpöisinä päivinä, kun asunnolla ei vaihdu ilma mihinkään suuntaan ja työpaikalla on ilmastointi rikki. Itse tulen aika huonovointiseksi poikkeuksetta hellepäivinä, olen uupunut, pahoinvoiva ja väsynyt. Verensokerit tuntuvat huitelevan taivaissa ja yölläkään ei kuumuudessa saa nukuttua kunnolla.
Pääsin sen verran kuitenkin tässä parin viikon sisään selville tulevaisuuden suunnitelmistani, että jatkan töitäni nykyisessä työpaikassani.. hain aika intohimoisena toista työpaikkaa toisesta kaupungista, mutten edes päässyt haastatteluun asti. Olin todella, todella pettynyt itseeni! Olin ja olen niin muutoksen tarpeessa, että melkein itku tuli kun sain viestiä että en pääse haastatteluun. Tuntuu, että jouduin pienen häkkiin ja joudun vähän vastahakoisesti olemaan täällä pääkaupunkiseudulla töissä. Nykyisessä työpaikassani sain jatkoa töilleni vuoden loppuun, mutten ole tästä mitenkään innoissani. Olin sillä ajatuksella liikenteessä, että jos täällä pk-seudulla jatkuu työt – minun on etsittävä halvempi asunto.

No, minähän sitten irtisanoin nykyisen asuntoni. Onneksi vuokranantajani on aivan ihana ja lupasi auttaa minua parhaan mukaan uuden asunnon löytämisessä. Hän myös ymmärsi syyni irtisanoa asunto, koska haluan ruveta säästämään. Lupasin ensi viikolla tavata vuokranantajani iltakahvien merkeissä, jossa ihan höpistään niitä näitä ja mietitään asuntovaihtoehtojani.
Kuumeisesti tässä olen internetiä kolunnut töissä ja kotonakin uutta asuntoa etsiäkseni. Hakemuksia olen laittanut useampia sekä olen ottanut yhteyttä lukuisiin vuokranantajiin näytön sopimiseksi. Vaikka kesäkuuta on kulunut vasta kolme päivää ja minun pitäisi olla uudessa asunnossa kuun loppuun mennessä, hienoisesti jo panikoin saanko uutta asuntoa ollenkaan ennen kuun vaihdetta. Onneksi ystäväni lupasi hätämajoittaa minut pariksi viikoksi, jos asuntoa ei löydykään.

Samalla kun työni jatkuvat, haaveet pitkästä kesälomasta jäivät sikseen. Minulla on tiedossa tällä hetkellä vain puolentoista viikon loma ja muutama irtopäivä ripoteltuna heinäkuulle. En ole oikein päässyt irtaantumaan töistä kunnolla vuoden aikana ja koenkin aidosti olevani loman tarpeessa. Valitettavasti sellaista nyt ei ole tiedossa ja sekin vähän vituttaa.. Olen potutuksestani huolimatta tehnyt työni tehokkaasti ja valittamatta ja muutamat työkaverit ovat olleet iloisia kuullessani että jatkan töitäni. On kiva tietää, että jotkut arvostavat työpanostani.

Viikonloppuisin olen kokkaillut aina jotain hyvää, koska ei minulla oikein muutakaan aktiviteettia tässä ole ollut. Kesän myötä on ollut kiva kokata tuoreista raaka-aineista kasvispitoisempaa ruokaa.

Kuvassa parsaa ilmakuivatulla kinkulla ja hollandaisekastikkeella, bruschettaa ja curry-sitruunaruohokanaa vietnamilaisittain
Kuvassa parsaa ilmakuivatulla kinkulla ja hollandaisekastikkeella, bruschettaa ja curry-sitruunaruohokanaa vietnamilaisittain

Olen tässä samalla odotellut aikaa lääkärille, että voisin näyttää kummallisesti oireilevia jalkojani. Jalkani ovat vieläkin vähän hapokkaassa kunnossa ja tila ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen sen ihmeemmin. Minua vain huolestuttaa, jos minulla onkin diabeteksesta johtuvaa hermostovauriota muodostumassa.. pitää tässä nyt yrittää vain malttaa odottaa ja levätä, ainakin lepääminen on auttanut hieman pahimpiin kipuihin. Toivotaan ettei kesän ja mahdollisten hellepäivien myötä jalat mene huonompaan kuntoon.

Näistä pienistä pettymyksistä huolimatta yritän mennä reippailla mielin eteenpäin. Pitää olla tyytyväinen, että on töitä ja toimeentuloa sitä myötä. Vuoden loppu onneksi tulee nopeasti, joten sen nyt kestää vaikka käsillään seisten. Mukavaa viikonloppua teille kaikille lukijoille! 🙂