Loma tuli. Loma meni.

Harmittaa ja väsyttää. Töiden jälkeen olen puuhastellut tulevan muuttoni parissa sekä välissä kerkesin viettämään peräti viikon loman. Lomani aikana kävin vanhempieni luona (kävin siellä viimeksi siis jouluna..) sekä piipahdin juhannuksena Riikassa ja Tallinnassa. Vanhempieni luona maalla oli mukavaa, kun sain saunoa sekä paijata kahta koiraa mielin määrin. En voinut kuitenkaan olla stressaamatta lomani aikana töihin paluuta. Eilen, kun palasin reissustani myöhään illalla, olin niin poikki että melkein itku tuli. Nukahdin melkein tunniksi laivan lattialle muiden väsyneiden reissulaisten kanssa. Viisi tuntia unta palloon ja takaisin töihin.

Toteutin siis reissuni yksin. Ajatelkaa, yksin. Sanon tämän nyt vähän sarkastisessa mielessä, kun muutama työkaverini ihmetteli miten uskallan yksin matkustella. No, aina ei vain matkaseuralaisia löydy ja vaikka kysyisikin, ei kukaan yleensä minulle ilmoittaudu. Tykkään tehdä asioita yksin, matkustelu on yksi näistä asioista. Nautin kovasti lomalla, kun sain yksin kävellä pitkin Riikan katuja ja mennä juuri sellaiseen ravintolaan syömään, minkä parhaaksi koin. Sain suunnitella aikatauluni ja menemiseni oman mieleni mukaan. Tosin – kyllä reissun aikana pohdin kuinka mukava olisi matkustaa jonkun kanssa.. mutta toisaalta esimerkiksi nähtyäni parisuhderiitoja linja-autossa, en yhtään kaipaa sellaista selkkausta matkoilleni mukaan.

Olin reissussani niin kulinaristisella tuulella, että verensokerini hipoi taivasta vaikka insuliinia otin enemmän kun omiksi tarpeiksi. Myös helle loi tukaluutta kroppaan (parhaimmillaan lämpöä oli +32 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta) ja vettä kului suuria määriä päivittäin. Reissuun lähtiessäni tarkistan miljoona kertaa, että kaikki lääkitys ja hoitovälineet riittävät varmasti matkan ajaksi ja tarvittaessa ylimääräistäkin on mukana. Onneksi insuliinit riittivät matkan ajaksi vaikka pieni pelko takaraivossa jylläsikin! Juhannukseni ja minilomani menivät siis rennoissa tunnelmissa, vaikken yhtään juhannustoivotusta saanutkaan.

Reissuille lähtiessäni otan aina mukaan ylimääräiset insuliinit (varmuuden vuoksi), hoitovälineitä (liuskoja, lansetteja ja neuloja) sekä lääkekuljetustodistuksen sekä lompakkoon laitettavan ensiapuohjeistuksen sairauskohtauksen varalta. Onneksi tätä viimeisintä en ole vielä ikinä tarvinnut, mutta sellainen on hyvä olla! Lisäksi matkaan lähtee myös eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä matkavakuutuskortti pahimman varalle. Lääketodistusta olen tarvinnut useammankin kerran lennoille lähtiessä, koska tullivirkailijat tahtovat kahteen kertaan läpivalaista insuliinini. Insuliinit onneksi saa kuljettaa käsimatkatavaroissa todistuksen kanssa. Tällaista paperia kannattaa kysyä omalta hoitajalta tai lääkäriltä, jos matkustelee paljon!

Toki diabetekseen ja matkusteluun liittyy muutakin. Itse yleensä otan vaihtokengät mukaan, koska haluan ehkäistä hiertymiä ja haavaumia jalassa. Miksei toki yhdet kunnollisetkin kävelykengät eivät kävisi. Lisäksi toki laastarit on pakollisia sekä vaihtosukkia paljon, ettei jalat marinoidu tyystin kävellessä. Lentosukat pakkaan tarpeen mukaan, ne auttavat kummasti jalkojen verenkiertoon eivätkä halvimmillaan maksa seitsemää euroa enempää. Tarvittaessa katson myös erilaisia säilytyspussukoita insuliineille, riippuen kohdemaasta. Insuliineja kun ei saa säilyttää liian kylmässä tai liian kuumassa. Matkatavaroihin lähtee tarvittaessa ”hätävarasokeria”, tällä kertaa otin pillimehuja ja suklaapatukoita mukaan koska aina ei voi olla varmuutta siitä milloin saa seuraavan kerran syötyä.

Tämän viikon puuhastelenkin siis muuttoni parissa (sekä asunnon vaihtaminen että työpaikalla työhuoneen vaihto!) joten hiljaiseloa ehkäpä tulee olemaan. Eipä tässä minulle nyt sen kummallisempia kuulu. Ajattelin varata ajan kuulotestaukseen, koska mielestäni kuuloni on heikentynyt jonkun verran edellisten mittausten jälkeen. Lisäksi minulla on oikeus käyttää kuulolaitetta ja sellaisen omaankin, mutta olen sitä käyttänyt liian vähän kun en koe sitä ”omakseni”. Ehkäpä teknologia on taas kehittynyt ja mahdollisella korvaklinikkakäynnillä saisin taas päheän moottorin korvaani. Siispä kuulemisiin teille kaikille!