Kun pää on jumissa, koko kroppa kärsii siitä.

Näin ajattelen tämän hetkistä tilannettani. Olen totaalisen kyrpiintynyt ja väsynyt (jälleen kerran) diabetekseeni. Minulla on ollut ongelmana jo muutaman vuoden korkeat aamuverensokerit sekä liian matalat verensokeriarvot keskellä päivää. Lääkitystäni on viilattu, ruokavaliot ja harrastukset tsekattu, elämäntilanne katsastettu eikä kukaan oikein ole osannut auttaa minua asiassani.
Insuliiniannosten viilaaminen on todella hiuksenhienoa puuhaa, koska itselläni annosten vaihtelut suuntaan ja toiseen näkyy verensokerissani. Kuten viime blogitekstissäni kirjoitin – jokaisen sairaus on yksilöllinen – minun diabetes on myös yksilöllinen siinä, ettei absoluuttiset annostelut insuliinin suhteen auta minua. (Esimerkki: jos syön 10 hiilihydraattia, otan vaikka 1 yksikön lyhytvaikutteista insuliinia). Tuntuu, että teen paskoja valintoja insuliiniannosteni suhteen ja sitten siitä saa kärsiä. En tykkää olotilastani ollenkaan, jos on a) liian matala verensokeri (hypoglykemia) tai b) liian korkea verensokeri (hyperglykemia). Kerron listattuna oireita, miten tunnen itsessäni nämä verensokerin muutokset;

Hypoglykemia:
– tärisyttää (todella paljon)
– kylmän hiki
– nielu, leuka ja kaula puutuu
– muutun kalpeaksi
– näkö heikkenee merkittävästi
– tajunnantaso heikkenee (en pysty ajattelemaan selvästi)
– vauhdilla hakkaava sydän (tuntuu että sydän tulee rinnasta ulos!)
– jalat sekä kädet muuttuvat veltoiksi

Onnekseni.. ja ehkä onnekseni, olen aina tunnistanut itsessäni sen, kun verensokerit menevät matalille. Yritän välttää panikoimista silloin. Mätän ruokaa suuhuni kuin hullu (jos kykenen syömään) tai joissain tapauksissa juon vaikka mehua, kun en pysty suun puutumiselta pureskelemaan. Alhaisimmillaan verensokerini on käynyt 1,5 mmol/L, jolloin oloni oli kirjaimellisesti äärimmäisen huono. Onnekseni heräsin tuntemukseen keskellä yötä ja pääsin itse jääkaapin ääreen syömään. Yleensä siis kannan laukussani/reissuillani mukana vaikka pillimehua, suklaapatukkaa tms., jos hätä iskee. Näillä pikkueväillä voi tehdä juuri sopivanlaisen korjauksen alhaiseen verensokeriin. Inhoan yli kaiken sitä tuntemusta kropassani, kun verensokeri alkaa korjaantua. Pääni tulee kipeäksi, minulle tulee todella ähkymäinen olo, väsyttää, ajatus kulkee sumeana muutaman tunnin verensokerin laskusta, heikotuttaa. Pitkistä ja matalista hypoglykemioista voi seurata aivovaurio tai kuolema, mutta tämä edellyttää usein verensokeripitoisuuden olemattomuutta useamman tunnin.

Hyperglykemia
– raajat on ihan hapoilla (välillä tuntuu tosi oudolta kävellä, kun reidet on hapoilla)
– janottaa
– suu ja limakalvot kuivuvat
– väsyttää
– ärsyttää
– yleisesti alavireinen mieliala
– pissattaa koko ajan
– virtsakin haisee pistävältä

No, hyperglykemialtakaan en ole välttynyt elämässäni ja vihaan myös tätäkin olotilaa. Parhaiten tähän olotilaan auttaa verensokerin mittaus ja mahdollinen insuliinilla korjaus. Mielestäni korkeaa verensokeria on helpompi korjata, koska minulla ei mene toipuessa samanlaista aikaa, kun matalan verensokerin toipumisessa. En sano siltikään, että tämäkään olotila tuntuisi kovin miellyttävältä. On hirveän vaikea selittää näitä verensokerin ääripäiden tuntemuksia muille, mutta onneksi itse osaan jo tunnistaa verensokerini tason. Elämä on yhtä nuoralla tanssimista välillä näiden verensokereiden kanssa ja tunnen aina pettymystä, jos en pääse tavoitteisiini verensokereiden kanssa. Nyt kun kevään korvella tuo väsymys on ollut voimakasta, tuntuu että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin sairastelun suhteen. Mutta kun en voi – jos jätän lääkkeet ottamatta, olen hyvin äkkiä sairaalassa.

Nyt kun sain vuodatettua pahan mieleni tänne, niin muistin senkin että elämässä on jotain ihanaa, pehmeää ja söpöä! Minusta tuli nimittäin uudestaan ”täti” tuossa sunnuntaina ihanalle pienelle welsh corgi pembroken pennulle, Väinölle! <3 Menen viikonloppuna morjestamaan siskoani (ja viettämään vappua), joten näen tämän pikkuriiviön viikonloppuna ensikertaa. Ihanaa! Mikään ei ole ihanampaa, kun koiranpennut. 🙂

Kesä selkeästi tekee tuloaan myös muutoin, koska tänään aamulla töihin lähtiessä läheiselle torialueelle pystytettiin jäätelökioskia! Jee! Olen myös vaihtanut sadesäästä huolimatta kenkäni kesäisempään versioon.

Myös tämäkin viikko on jatkunut vauhdikkaasti, eilen olin liittoni järjestämässä jäsenillassa. Tarjolla oli hyvää ruokaa sekä mielenkiintoisia aiheita, kuten kilpailukykysopimus, työehtosopimukset sekä ehdottomasti illan mielenkiintoisin oli Traumaterapiakeskuksen luento vakavan kiintymyssuhdetraumatisoitumisen vaikutukset mielen ja kehon toiminnalle. Harmi, että ilta loppui lyhyeen koska minusta olisi ollut aivan äärimmäisen mielenkiintoista kuunnella ja keskustella edellä mainitsemastani luennosta! Onneksi sain vinkin, että Traumaterapiakeskuksen nettisivuilla on artikkeleita, joita voi lukea ja minusta tuntuukin että syvennyn tänä iltana aiheeseen tarkemmin.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin toivotankin jokaiselle mukavaa vappua ja ollaan taas kuulolla lähiaikoina!