Myöhäiset terveiset kaikille Viron maasta! Viikonloppuna käväisin Pärnussa sekä Tallinnassa nautiskelemassa etenevästä keväästä. Olen totaalisen poikki vieläkin viikonlopun riennoista. Reissaamisen jälkeen olo on aivan poikki parikin päivää. Mieltä ei kevennä yhtään tuo sadekeli tuolla pihalla..
Olen pohdiskellut paljon viimeaikoina selviytymistä kroonisen sairauden kanssa. Olen keskustellut asiasta muutaman ystäväni kanssa, joilla on myös joku sairaus joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Keskusteluissa nousee usein esiin nk. ”terveiden” ihmisten suhtautuminen toisen sairauteen. Itsekin usein kuulen vastaukseksi uteluihin, että ”aijaa, minun kaverillakin on diabetes!”, ”no mut senhän kanssa voi elää ihan normaalia elämää” tai muuta vastaavaa. Mielestäni asia kuitenkaan ei ihan nyt mene näin.
Vaikka minulla, tai myös sinulla, on diagnosoitu joku krooninen sairaus (esimerkiksi juurikin diabetes, tai vaikka reuma, syöpä, sydän- tai verisuonitauti ym. ym.), jokaisen sairaus on yksilöllinen. Vaikka diabeteksessakin on hyvin usein samanlainen raami, millä sairautta voidaan hoitaa, on sairauden oireet, eteneminen ja suhtautuminen kuitenkin jokaiselle ihmiselle henkilökohtaista. Kyllä – en kiistä sitä, ettenkö voisi elää suhteellisen normaalia elämää ja varmasti siltä se näyttääkin päällisin puolin. Mutta onko kukaan ajatellut myös sitä, mitä esimerkiksi diabetes voi oikeasti ihmiselle aiheuttaa? Olen nähnyt hyvin monenlaisia diabeetikoita ja kenelläkään ei ole ollut samanlainen sairaus minun kanssani. On varmasti paljon asioita, mitä ei vielä kroonisista sairauksista ja niihin suhtautumisesta ymmärretäkään.
Myös jokaisen suhtautuminen omaan sairauteen on yksilöllistä. Hyvin usein jopa voivotellaan (mitä inhoan yli kaiken..), että miten selviät tästä kaikesta. Jokaisella on omat tapansa selviytyä ja myönnän, että vielä aika ajoittain minulla on sopeutumisongelmia sairauksieni kanssa. Johtuen lähinnä siitä, että sairauteni etenevät välillä vauhdikkaasti, välillä hitaammin – aina on jotain uutta, mihin pitäisi sopeutua. Edellisestä kun ollaan päästy yli, tulee uusi mietinnän vaihde päälle. Päällisin puolin minun ei ole auttanut kun sopeutua. Tiedän sen, että jos en hoida itseäni, kuolema tulee hyvin nopeasti koputtamaan ovelle. Ja kuitenkin haluni olla täällä maan päällä on vielä melkoinen, joten en näe muuta vaihtoehtoa kun selviytyä ja sopeutua. Myös kliseinen ”aika parantaa haavat” pitää hyvin paikkansa. Löysin netistä Maija Haaviston blogikirjoituksen ”Kuinka sopeutua krooniseen sairauteen” ja mielestäni hän kirjoitti siellä hyvin kroonisesti sairaiden ajatuksista. Terveyden menettäminen on iso asia sulateltavaksi meille jokaiselle. Sopeutuminen sairauteen ei ole luovuttamista.
Joskus minulta on kysytty jotain elämän viisautta tai aforismia, minkä voisin antaa toisille neuvoksi. Mielestäni terveydestä pitää nauttia on aika hyvä lause. Kun terveyden menettää, se on kokonaisvaltainen muutos ihmisen elämässä. Olenkin joskus mietiskellyt ja yrittänyt muistella aikaa kun oli terve. Sellaista aikaa en hirveän hyvin muistakaan.. vuodet ovat vierähtäneet ja tuntuisi jopa oudolta saada vapaus kaikesta tästä vastuusta; lääkkeiden otosta, lääkärissä ramppaamisesta, inhottavista toimenpiteistä.. ennen kaikkea sairastelu on opettanut minulle vastuun kantamista sekä rutiineja. Hyvin nuorena minun piti opetella itse ottamaan lääkkeeni ja havainnoimaan mahdolliset muutokset terveydentilassani. Olenkin siitä johtuen saanut arvomaailmaani hyvin vankan pohjan vastuun kantamiselle. Myös rutiinit ovat olleet elämässäni jo pitemmän aikaa, vaikka välillä niistäkin on ollut ihan sallittua vähän lipsua. Elämästä saa ja pitää nauttia sairastelusta huolimatta. On paljon rajoituksia, jotka ovat minuakin haitanneet, päällimmäisenä tulee mieleen ammatinvalintakysymykset sekä jotkut liikunnalliset rajoitteet. Hyvin paljon kuitenkin olen keksinyt muuta virikettä ja vaihtoehtoja menetettyjen vaihtoehtojen tilalle.
Minusta olisikin mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat juuri niitä teidän selviytymis- ja sopeutumistapoja sairastellessa? Minkälaisia harhaluuloja tai keskustelua olet itse omasta sairaudestasi kuullut? Oletko sinä saanut sairastelusta jotain hyvää elämään?
Näihin sanoihin ja tunnelmiin tältä viikolta toivotankin isot tsemppipeukut kaikille tähän viikkoon! 🙂 Ei anneta minkään seistä unelmiemme tiellä eikä laiteta leukaa rintaan pettymysten tullessa eteen.
