Aina matkalla jonnekin

Kerrankin puuhaneidillä on aikaa kirjoittaa kuulumisiaan tänne. Olen pyrkinyt olemaan liikkeessä paljon väsymyksestäni huolimatta. Minulla onkin ollut kivasti ohjelmaa viikonloppuihin ja töiden jälkeenkin olen vaihtelevalla menestyksellä jaksanut puuhastella jotain pientä. Minulla on käynyt muutama vieras täällä sekä olin viime viikolla lomalla Saksassa.

Reilu viikko takaperin kävin taas laseroimassa silmiäni, tällä kertaa operaation kohteena oli vasen silmäni. Samalla oikea silmäni tutkittiin uudestaan. Tammikuussa siis oikea silmäni operoitiin laserilla ja tällä lääkärinkäynnillä sainkin tietää, että laserointi on tehonnut! Jee! Eli silmäni on arpeutunut sopivasti ja muutosta parempaan olen myös huomannutkin. Vasen silmä laseroitiin vähän ”varmuuden vuoksi”, vaikka pientä uudissuonitusta sieltä löytyikin. Toistaiseksi hoitoni jatkuvat vielä muutaman kerran, mikä sinällään on harmi, koska itse toimenpiteestä en tykkää yhtään. Tällä kertaa puudutusaine tuoksui aivan pöyristyttävän pahalta ja kärsin taas pahoinvoinnista melkoisen runsaasti..

Silmäni nk. teipattiin umpeen, koska operaation jälkeen silmäni eivät kestä yhtään valoa, silmät vuotavat tuhottomasti vettä ja silmäni on turvonnut alla melkoisesti.
Silmäni nk. teipattiin umpeen, koska operaation jälkeen silmäni eivät kestä yhtään valoa, silmät vuotavat tuhottomasti vettä ja operoitu silmäni on turvonnut melkoisesti.

Väsymykseni on alkanut riepomaan minua toden teolla. Varmasti henkisen väsymisen lisäksi on myös fyysistä väsymistä, vaikken sinällään tee esimerkiksi fyysistä työtä, joka kuormittaisi minua liiakseen. Olen vain tuntenut oloni huonoksi ja podinkin pari viikkoa takaperin vatsataudin. Sen jälkeen on ”parantuminen” tuntunut äärettömän hitaalta – tuntuu että ruumiinosa kerrallaan tapahtuu väsymystä ja jalkani ovat kärsineet pahiten tästä ongelmasta. Eilen kävely tuntui raskaalta ja jouduinkin kävelyn lomassa pitämään muutaman venyttelytauon, kun jalat eivät yksinkertaisesti jaksaneet enempää. Muuten jalkani ovat myös jalkojenhoitajan mukaan kondiksessa, mutta syytä väsymiselle ei oikein varmaksi tiedetä. Kuten täällä muissakin blogeissa on kirjoitettu – myös minäkin olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni ja olen antanut luvan itselleni olla väsynyt. Töiden jälkeen en ole siis suunnitellut liiakseen ohjelmaa, vaan teen sitä mukaa kun itse jaksan. Viikonloppuisin olen saanut nukkua pitkään, mikä on ollut ihanaa ja rentouttavaa. Viikolla kun tulee nukuttua aina vähän huonosti, jostain kumman syystä.

Erään viikonlopun tarjoiluja ystäväni tupaantuliaisista.
Erään viikonlopun tarjoiluja ystäväni tupaantuliaisista.

Saksan reissu viime viikolla tuli sopivaan saumaan. Vietin samalla 25-vuotissyntymäpäiviäni sekä minusta oli IHANAA päästä näistä kuvioista hieman irti. Huomasin reissussa, kuinka todella työt ovat syöneet minua liiakseen ja varmasti väsymys johtuukin hyvin paljolti töistäni. Minusta on tullut entistä enemmän hajamielisempi (anteeksi kaverit, jos kaikki puheet tuntuvat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..), tarvitsen unta huomattavasti paljon enemmän, aamut ovat käyneet entistä raskaimmiksi sekä yhteydenpitoni ystäviin tuntuu olevan vaihtelevaa. Haluaisin jutella ja keskustella, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa ottaa puhelintani käteen sekä olen kyllä huomannut senkin, ettei minulle niitä puheluita edes tulekaan. Saksassa keskityin siis synttäreideni juhlimiseen sekä yleiseen nautiskeluun, niin oluen, viinin, ruoan kuin maisemienkin osalta. Kiitos kaverille majoituksesta!

Tuopillinen olutta junassa matkalla Frankfurtiin.
Tuopillinen olutta junassa matkalla Frankfurtiin.
Tämmöiset talot kyllä piristävät mieltä!
Tämmöiset talot kyllä piristävät mieltä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuntuu, että olen hieman uupunut tästä kirjoittamisestakin. Loppuviikoksi minulla on myös hieman ohjelmaa, kuten vapaaehtoistyötä sekä viikonloppuna lähden taas reissuun – tällä kertaa Pärnuun sekä Tallinnaan. Toivotaan, että sieltä saan uudenlaista energiaa tuleviin viikkoihini. Tsemppiä ja aurinkoa kaikille tasapuolisesti viikkoon!

3 kommenttia

  1. Mintti sanoo:

    Olipa virkistäviä kuvia sun reissulta! Ehdottomasti suosittelen lepäämään jos keho sitä vaatii <3 Eli ole itsellesi armollinen niin voi väsymys helpottaa kun sitä kuuntelee 🙂 Voimia sun kevääseen!

    • Tepa sanoo:

      Kiitos! Rupesi laiskotuttamaan tuo kuvien siirtäminen, joten nyt havainnollistin vain parilla kuvalla reissua. Mutta kyllähän noistakin tuo tunnelma (ja maisemat) ilmeisen hyvin välittyy. 🙂
      Onneksi aikojen saatossa olen jo hieman oppinut olemaan armollisempi itselleni. Pari vuotta takaperin ei tullut kuuloonkaan kuunnella kroppaansa, kun tuntui pahalta. Niistä ajoista oppineena (kun kroppa yksinkertaisesti ”leikkasi” kiinni) en pode ollenkaan enää huonoa omaatuntoa siitä, että tahdon pitää siitä arvokkaimmasta – omasta kehosta ja mielestäni – huolta. 🙂

Kommentointi on suljettu.