Silmien laserointitoimenpide parin viikon takaa, hui kauhistus!

Tällä viikolla avasin blogini esittelytekstilläni ja nyt päätin alkavan viikonlopun kunniaksi vähän kertoilla kuulumisia tältä viikolta. Aika kiirettä on pitänyt töissä sekä mielialan suhteen. Loskakelit saivat mieleni synkistymään hetkeksi ja huomasin, että vireystasoni oli alhaisella tasolla kun palattiin takaisin märkään ja pimeään aikakauteen. Onneksi kuitenkin asia korjaantui pikaisesti, kun päivät alkavat taas pidentymään sekä aurinkokin näyttäytyi kauniisti pääkaupunkiseudulla.

Ajattelin, että voisin kertoa teille muutaman viikon takaisesta silmäoperaatiostani, joka liittyy läheisesti kaveriini diabetekseen. Keväällä 2015 kävin normaalilla kontrollikäynnillä silmäpoliklinikalla silmänpohjakuvauksissa. Silmänpohjien kuvaus on tärkeää diabeetikoilla, koska mahdollisten silmänpohjamuutosten myöhäinen huomaaminen voi johtaa aika katastrofaalisiin asioihin. Itse normaalisti olen käynyt kuvauksissa kerran vuodessa, mutta nyt pääsin ”spesiaaliasiakkaaksi” silmänpohjamuutosten takia.

Olen ollut enemmän ja vähemmän tunnollinen diabeteksen hoitaja. Nyt viimeiset vuodet olen totaalisen kunnostautunut ja omistautunut asiaan, varmaan tämä aikuisuuteen siirtyminen ja lääketieteestä kiinnostuminen antoi minulle potkun oikeaan suuntaan. Jatketaan – kävin kuvauksissa silloin keväällä. Silmälääkäri tutki kuvani ja huomasi erittäin vähäisiä muutoksia silmänpohjissani, mutta olisi kuitenkin syytä tarkastella silmiäni hieman lähemmin mahdollisten jatkokomplikaatioiden varalta. Kävin silmäklinikalla juttelemassa lääkärin kanssa ja minulle tehtiin uudet tutkimukset, kuten silmänpainemittaus, silmänpohjakuvaus sekä tietokonetomografia, eli viipalekuvaus. Lääkäri totesi, ettei minun pidä olla huolissani näistä muutoksista. ”Kunhan jatkat tuota hyvää hoitotasapainoa diabeteksen kanssa, niin asian ei pitäisi edetä pahempaan suuntaan.”

Kesällä aloin huomaamaan ihan konkreettisia ongelmia silmissäni. Tunsin sykkivää hermokipua kasvojen alueella. Verensokerit jos menivät tarpeeksi alas, näköni alkoi sumentumaan ja kirkkaat valot sekä kirkkaat värit kävivät silmiin kovasti. Jokainen aamu oli vähintäänkin veemäinen, koska pidettyäni yön silmät kiinni ja aamulla herättyäni valoisaan asuntoon, kävelin aina hetken sokeana ennen kuin silmäni tottuivat valoon. Pistin pyynnön lääkärille uudestaan tarkistaa tilanteeni silmien suhteen. Välissä oli muutto pääkaupunkiseudulle ja sain lähetteen Helsingissä silmänpohjakuvauksiin.

Tuli ahdistus ja pelko. Lääkäriltä tuli ilmoitus, että silmistäni oli löytynyt jotain suurempaa ja tarvitsisin kiireellisesti ajan silmä-korvaklinikalle. En tiennyt mistä oli kysymys, joten pommitin puhelimitse diabetes- ja verisuonitukosklinikkaa kyselemällä mitä on tapahtumassa. En saanut vastausta ennen tammikuuta 2016, jolloin minulle ilmoitettiin että saisin parin viikon päähän ajan ja tähän olisi hyvä varata aikaa koko päivä.

Menin klinikalle huolestuneena. Kirjaimellisesti koko tuon odottamisajan uusista kuvauksista klinikkakäyntiin pelkäsin sokeutuvani. Aamulla klinikalle saavuttuani ystävällinen sairaanhoitaja piti minusta huolta koko käynnin ajan. Ja taas sama rumba – mustuaista laajentavat silmätipat, silmää puuduttavat silmätipat, silmänpohjakuvaukset, silmänpainemittaukset, silmien viipalekuvaus sekä näön tarkistus. Vieläkään en tiennyt mistä oli kysymys. Hoitaja väliin vihjaisi, että kyllä täällä puoli päivää menee ja sinulle tehdään silmien valopolttohoito, eli laserointi. Päästyäni erittäin asiantuntevalle lääkärille, hän rauhoitteli minua ja vastasi kaikkiin kysymyksiini ymmärrettävällä tavalla. Melkein itku pääsi, kun kysyin sokeudunko minä ja miksi tämä muutos tuli niin äkkiä minulle, vaikka olen tunnollisesti hoitanut itseäni. Lääkäri sanoi, että kyllähän tuo 15 vuotta diabeteksen sairastamista alkaa jo näkyä kropassani (silmissä) ja minun ei tarvitse itseäni syyttää hoidon laiminlyönnistä. Joskus vain sairaudet etenevät nopeampaan tahtiin, kun alkuun ollaan ajateltu.

Diagnoosini oli siis profelatiivinen diabeettinen retinopatia sekä vaikea diabeettinen taustaretinopatia. Halutessaan nämä voi googlata, mutta lyhyesti; silmäni olivat turvoksissa, muodostivat uudisverisuonia eikä silmäni saanut tarpeeksi happea. Erityisesti tarkan näön alueella oli suurehkoa turvotusta, joka oli pahimmiten iskenyt oikeaan silmääni. Teimme lääkärin kanssa päätöksen, että hoidetaan nyt ensimmäisellä kerralla oikea silmä ja parin kuukauden päästä kontrollikäynnillä toinen silmä.

Laserointi aloitettiin. Sain esilääkityksen (kipulääkkeitä sekä rauhoittavia), mustuaiseni taas laajennettiin sekä laitettiin ekstratipat puuduttavaa ainetta silmiini. Pää kiinni laitteeseen ja siinä nökötinkin seuraavat puoli tuntia. Silmääni asennettiin imukupilla varustettu ”kaukoputki”, jolla laseria kohdistettiin poltettaviin paikkoihin. Aina polttokohtaa vaihdettaessa minun piti näkevällä silmällä katsoa eri suuntiin. Keskittymiseni meinasi herpaantua, koska toimenpide tuntui äärettömän epämiellyttävältä ja tunsin hermokipua. En pystynyt imukupin takia räpäyttämään oikeaa silmääni yli puoleen tuntiin. Oikeasta silmästäni valuivat kyyneleet solkenaan kivun ja hermostumisen takia. Vihreää valoa tuikittiin alvariinsa silmiini ja lääkäri topakasti vaihtoi polttokohtia. Lääkäri oli aivan mainio rauhoittelija, siitä annan bonuspisteitä. Toimenpiteen loppuvaiheessa minulle tuli äärettömän huono olo, mutta kestin koko toimenpiteen kohtalaisesti. Homma ohi, lappu silmään ja eikun oksentamaan. Sairaslomaa sainkin loppupäiväksi..

 

 

Se siitä silmätoimenpiteestäni. Tiedän, että diabeetikoille on jokseenkin helppoa esittää mediassa kritiikkiä siitä että on itse syypää mahdollisiin komplikaatioihin. Muistutan kuitenkin, että tässä minunkin esimerkkitapauksessa alansa asiantuntijat eivät syyllistäneet minua ja hoitotasapainoani. Moni sairaus sekä liitännäissairaus voivat ilmestyä yllättäen sekä niiden kehittymistä ei voida kaikissa tapauksissa estää. Varmasti kaikki diabeetikot tiedostavat myös ne riskit, mitä huonolla hoitotasapainolla voi saada aikaiseksi. Hoitotasapainon ylläpitäminen onkin sitten itse potilaan päätettävissä, että haluaako olla kaverina sairaudelleen vai ei. Tämän tekstin tarkoitus on tuottaa helpotusta niille diabeetikkosilmäpotilaille, jotka etsivät mahdollisesti tietoa itsekin kuumeisesti diagnosoituun silmänpohjamuutokseen. Itse löysin todella vähänlaisesti tietoa esimerkiksi silmien laserhoidosta (tai sitten en vain osannut etsiä oikeilla sanoilla). Toivottavasti tämä teksti antaa tiedonnälkäisille jotain lohdutusta asiasta. 🙂

Toivotankin mukavaa viikonloppua kaikille – itselleni sellainen on ainakin tiedossa, kun saan perheeni vierailulle luokseni ja menemme yhdessä käymään moottoripyörämessuilla. Alle laitan vielä kuvan laseroidusta punasilmästäni, onneksi ei silmä näytä enää tuolta!..

20160121_132114 (2)