Kissat ja muut tärkeet asiat…

Hellou taasen!

Nyt alkoi inspiraatio toimimaan… Toivottavasti ei tuu liikaa asioita ja liian usein näitä mun juttujani, välissä oli monta viikkoo että en jaksanu bloggailla…

Tänään olin K50-festareilla isäni kanssa. Mä oon 36 (täytin viimesunnuntaina) ja isä on 73.Mentiin rollaattorin kans (isä käyttää rollaattoria) katselemaan, kuuntelemaan eri esityksiä ja syömään makkaraa ja lättyjä. Täälläpäin Suomee lätyt on lättyjä, muualla kai ne on lettuja… No, jokatapauksessa, siellä oli IHANA bändi 16.00-aikaan… Komee rokkari ja sillä oli hyvä ääni ja mahtavat biisivalinnat. Ihan tuli kylmät väreet… 😘

Jethronkin näin. Tunnistin mainoksista 😊 En sanonut hei. Enhän mä tunne sitä LoL… Se käveli ohitte, olisin voinut pysäyttää ja sanoo: Hei, ooksä Jethro? Mä en koskaan kato sun ohjelmia. Heh, se olis ilkeetä. Ehkä nyt pitää katsoo, kun oon nähny sen livenä. Hän näki kyllä mutkin. Juu. Kiitos olkoon, en jaksanu jutella. Äänikään mulla ei toimi, että kuinka hän olis kuullu mun puhetta? Joo. Se siitä.

Huomenna oon ehkä menossa isän kans mun extra-mummun luona käymään. Hän on jo iäkäs ja aika huonossa kunnossa… Hän on tuntenut mut siitä asti kun synnyin. Oon juuri oivaltanu yhen asian: Vaikka olis tuntenu ihmisen 0-vuotiaasta saakka, ei kuitenkaan tunne ihmistä 30-kymppisenä jos ei oo koko ajan ollu tekemisissä. Mä oon muuttunu joka vuoden myötä ja oon huomannu että mun lapsuuden ystävät ei oikeen tunne mua enää, enkä mä niitä. Se on vähän masentavaa. Ne ei ymmärrä mun sairauttani, mun näkemyksiäni, mun vaikeuksiani… Ne luulee että mä oon sama kuin 15-vuotiaana, että mun persoonallisuus ei oo yhtään muuttunu. Kyllä vaan mun luonteeni on muuttunut. Varsinkin sen jälkeen kun olin sairaalassa 8 kk vuonna 97-98. Jotkut on sanonu että mä oon jääny 18-vuotiaan tasolle… Mitä pahaa siinä on jos on vielä nuorekas mieli? Helppo oppia, helppo muistaa asioita jne. Mä ek oikeesti tiedä, minkä ikäsenä (henkisesti) mun lääkäri pitää mua, mutta ei se mua haittaa. Olkoon vaikka 17, se ei mun elämääni vaikuta. Kyllä mä oon huomannu että oon paljon aikuisempi ja vanha ja viisas kuin esim. 10 vuotta sitten. Päiväsairaalassa lääkäri pisti mut nuorten aikuisten osastolle (olin 33-34), siellä on 18-30 vuotiaita potilaita (muutama vuos sitten)… Joo, olkoon ne mun ystävät vaan 100-vuotiaita ihan rauhassa.

Mun kissat sanoo: äiti, mennään nukkumaan. Bisse poika jo nukahti mun jalkoihin.

Ei mulla muuta. 😊

3 kommenttia

  1. Kati sanoo:

    Olen lukenut blogiasi. Jään sitä seuraamaan. Käy minun blogissa ja kirjoita minulle viestiä. Kiva saada uusia lukijoita. Kirjoitat hyvin. Tykkään blogistasi. Aurinkoista päivää sinulle!

  2. Cindy sanoo:

    Kiitos! Mulla on kans muutama blogi bloggerissa, mä voin lähettää linkin Hyvää kesää!

Kommentointi on suljettu.