Hei taas…

Heips!

Niin se elämä jatkuu. Vaikka joskus ajattelee että kuinka se on mahdollista kun on niin masentunu.

Mulle on tullu tämmöinen ”uus juttu” nimeltään PMS ja hyvin vaikeet kuukautiskivut.

Mun menkat ei oo koskaan ollu säännölliset, kun oon niin kauan syöny lääkkeitä ja ennen sitä ne ei päässy oikeen ”vauhtiin”. Nyt mulla on todettu foolihappopuute ja on määrätty foolihappopillereitä. Noniin, eli ”bonuksena” on tullu melkein säännölliset menkat, karmeeeeeet PMS-vaivat ja todella kivuliaat ”naisten päivät”. Viikon ennen menkkoja oon niiiiin masentunu että ahdistaa kaikki. Ei voi mennä ulos. Ei voi syödä kun ei halua päättää mitä söis. Valinnan tekeminen vaikenee, ahdistaa ihan kaikki. Sitten! JEEE, menkat alkoi! Se selitti minkä takia oli semmoinen masennus. Vähän helpottaa hetken. Sitten ahdistaa taas…

Tänään olin lounaalla kiinalaisessa ravintolassa ja purin haarukkaan vahingossa -hammas lohkes. Onneks sain ajan jo tiistaille. Mulla on ollu vähä huono tuuri näissä terveysasioissa viimeaikoina. Mutta kyllä se aurinko välillä paistaa tähän risukasaankin. Mulla on paljon ystäviä, paljon harrastuksia, paljon sukulaisia jotka välittää musta. Kissatkin pitää musta hyvää huolta.

Joskus tuntuu kuin olisin maailman huonoin ihminen, joskus tuntuu kuin kaikki on vaan mun vika koko ajan. Sitten mä pysähdyn hetkeks ja mietin että ”kyllä tää aina on menny ohi, tää huono tunne” ja niin se menee. Tänään ajattelin kirjoittaa siitä tähän blogiin. Elämä voittaa ja aina asiat jollakin tavalla järjestyy. Usein se mikä on menny väärin, olikin tarkoitus mennä niin koska siitä voi oppia ja saada jotain vielä parempaa.

Bisse ja Brianna lähettää terkkuja kaikille! (mun kaks kissaa) 🙂