MS vs. HANNASH

En mä ihan tästä haaveillut

Haaveet ja unelmat. Suunnitelmat tulevaisuudesta. Varmasti jokaisella on niitä. Ajatuksia tulevasta, toiveita siitä millainen elämä tulee olemaan. Kukaanhan ei voi tulevaisuutta ennustaa tai tietää mitä tuleman pitää. Minä odotin elämältäni jotain muuta kun vakavaa neurologista sairautta. Mun lapsuus ja nuoruus on ollut kovaa kyytiä. Isä oli alkoholisti joka kuoli kun olin esiteini. Koko lapsuuteni odotin …

Lue lisää

Kunto huononee jälleen.

2015-09-1712.49.54

Heipsun pitkästä aikaa. Mä olen ollut omassa kuplassani, karsien oikeastaan kaiken muun, kun perheeni. Arki on todella rankkaa tällä hetkellä. Olen täysin loppu, panokset käytettyinä. Tuntuu kuin enää ohuen ohut lanka, joka on rispaantunutkin, pitää mua enää elämässä kiinni. Mun arkeen on ilmestynyt sietämättömät hermokivut. Otsassa ja jaloissa kipu on kovimmillaan. MS-peikko kaivertaa mun luita …

Lue lisää

Haluan avioeron mäsästä

Joo. Haluan erota tästä pirulaisesta. Haluan palata aikaan jolloin olin terve. Haluaisin vain olla onnellinen. Miten hitossa tässä näin kävi? Olen erittäin kyllästynyt MS:n tuomiin vaivoihin, särkyihin ja tunnottomuuteen. Kesä ja lämpö lähti, ja mun oireet kovenee ilmojen kylmetessä. Vasen jalka on heikkoa höttöä, oikea sääri vihloo niin kuin puukolla kaiveltaisi. Kädet heikkenee entisestään. Mua …

Lue lisää

Todellinen elämänmuutos

MUUTOSS

1.1.2015 päätin kääntää elämäni suuntaa. Olin sairaanloisen ylipainoinen 23-vuotias nainen joka vihasi itseään ylikaiken. Pienen tytön äiti, jonka elämäntavat olivat hävettävän huonot. Kehossa oli paha olla ja peiliin katsominen itketti. Läskit hyllyvät ja lyllyivät ja energisyys oli tipotiessään. Nyt oli siis aika muuttua ja päästä ylipainosta eroon. En halunnut tytölleni sitä mallia elämästä, en halunnut …

Lue lisää

Arkea

rakas2

Vauhdikasta arkea ja väistynyttä fatiikkia. Sitä tänne kuuluu. Fatiikki on vihdoin vähenemään päin ja jaksamiseni arjessa on ihan eri luokkaa kun vähän aikaa sitten. Öisin ilmestynyt unettomuus ja nukahtamisvaikeudet hidastavat tahtia enkä mitään ns. ylimääräistä ole jaksanut, mutta silti rullaa niin paljon lujempaa jo! Vaihtelen vaippaa, ulkoilen, syötän, leikin ja hellittelen lapseni kanssa. Olen äitinä …

Lue lisää

Kuntoutuminen edistyy

C3B6C3B6C3B6C3B6sksdfbf

Moiksista jälleen. Mä oon saanut nyt kaksi infuusiota TYSABRI:a ja perskutas, mun jalat on ottanut ison harppauksen toipumisessa. Kotipihalla en käytä rollaattoria enää ja seinistä tuen ottaminen on jäänyt pois. Kävelymatka on pidentynyt selkeästi ja on vakaampaa. Suurin ilonaiheeni on kuitenkin se, että olen kävellyt kahtena päivänä portaat kakkoskerrokseen! Siis wow, fiilis siitä on aivan …

Lue lisää

Olen väsynyt olemaan sairas

Päässä jyskyttää tuhat ajatusta ristiin rastiin. Kysymyksiä joihin en saa vastausta. Miksi minä sairastuin? Mitä niin pahaa olen tehnyt että joudun taistella tämmöistä tautia vastaan? Miksi minä en saa elää ”normaalisti” lapsiarkea? Miksi elämäni meni näin? Miten minä koskaan voin oppia elämään näin? Niin. Tänään oli huono päivä. Eilen illallakin huono olo puski päälle. Olin …

Lue lisää

Pohdintaa

rakkaimpani1

Jäin eilen miettimään mieheni kommenttia. Puhuimme blogistani ja siitä etten kirjoita anonyymisti. Mieheni totesi sen olevan niin hienoa etten mieti mitä muut miettivät, vaan olen juuri se mikä nyt olen. Sairaushan on minussa ja on tullut jäädäkseen. Minulle oli alusta lähtien tärkeää olla salailematta tätä. Tuntui kuristavalta olla jakamatta kohtaloani. Olen yleisestikin aika avoin persoona. …

Lue lisää

Hiiop. Nyt tää alkaa!

Minä rakastan kirjoittamista. Olen ollut aina parempi kirjoittamaan, kun puhumaan. Siksi blogin perustaminen tuntui luontevalta idealta. Nykyään tosin tämä alkaa olla aika haastavaa, sillä molemmat käteni ovat puoliksi tunnottomat kämmenistä. Naputan siis parilla sormella tätä. Hyvin aikaavievää mutta kirjoitampa silti. Sisälläni on kammottava patoutuma pahaa oloa, tuskaa, vihaa, järkytystä ja surua. Jospa saisin patoutumia hiljalleen …

Lue lisää