Se tunne kun elät kahden uhmaikäisen (ja erittäin temperamenttisen) lapsen kanssa. Useana aamuna päiväni on alkanut itkupotkuraivareilla. Olisi edes omat itkupotkuraivarit niin ehkä jopa kestäisin, mutta kun ei. Ja kun pääsen työharjoittelusta sekä haen lapset hoidosta sama homma jatkuu. Ei sillä on hyviäkin ja rauhallisia hetkiä mutta tällaisina päivinä ne tuntuvat kaukaiselta muistolta. Raivostuttavan rakkaat …